Luin Scientific American Mind -lehdestä (heinä-/elokuu 2010) pienen jutun, jossa erään tutkimuksen mukaan ihmiset ovat onnellisempia, jos he käyvät usein merkityksellisiä keskusteluja small talkin sijasta. Kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Voihan asia tietysti olla niin, että onnelliset ihmiset ovat taipuvaisempia käymään merkityksellisiä keskusteluja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos masentunut henkilö vetäytyy täysin sosiaalisesta kanssakäymisestä, on keskusteleminen juuri sitä, mitä hän nimenomaan tarvitsisi. Masennuksen noidankehästä on erittäin vaikea päästä irti, joten sosiaaliseksi alkaminen ei ole mikään yksinkertainen asia toteuttaa. Se vaatii suurta rohkeutta, mutta voin luvata, että se palkitsee.
Miten käydä merkityksellisiä keskusteluja?
1. Ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen voinnista. Hän tuntee olonsa hyväksytyksi seurassasi ja vastavuoroisesti alkaa käyttäytyä samoin sinua kohtaan.
2. Avaudu ystävillesi. Näin he tietävät olevansa luottamuksen arvoisia ja todennäköisesti osoittavat samaa luottamusta sinulle.
3. Ole rehellinen. Tällä tavoin löydät todelliset ystävät, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
4. Kerro tunteistasi toista ihmistä kohtaan. Kerro suoraan, miksi pidät hänestä ja hänen seurastaan. Kaikki haluavat kuulla olevansa tärkeitä.
5. Ota vastaan myös kritiikkiä. Tästä tiedät, että toinen osapuoli luottaa sinuun niin paljon, että uskaltaa olla sinulle rehellinen.
6. Kiitä ystävääsi kuuntelemisesta. Henkilö tietää olleensa sinulle avuksi ja on valmis kuuntelemaan seuraavankin kerran.
Avain merkityksellisiin keskusteluihin on kiinnostus toisiin ihmsiin. Millään muulla tavoin tuskin saat keskustelukumppaneita. Kun saat säännöllisesti puhuttua jonkun kanssa sinua vaivaavista asioista ja saat tukea, mielialasi kohenee varmasti. Jos sinulla ei kuitenkaan ole hyviä ystäviä, aloita kohdasta 1. "Ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen voinnista". Olet sitten töissä tai koulussa, mene tilaisuuden tullen juttelemaan niitä näitä ja kysymään kuulumisia sinua kiinnostavalta henkilöltä. Voit myös harjoitella jutustelua ihan vaikka kaupan kassajonossa.
Jos tapanasi on ollut ajatella, että "ei kukaan voi olla kiinnostunut minusta", olet VÄÄRÄSSÄ. Vaikka ajatus tuntuisi kuinka todelta hyvänsä, se ei yksinkertaisesti sitä ole. Syy on tilanteeseen on sinussa (tai masennuksessasi), ei muissa. Anna kyseisen henkilön itse tehdä päätös siitä, haluaako hän seuraasi - älä tee päätöstä hänen puolestaan. Et voi oikeasti tietää, mitä toinen henkilö sinusta ajattelee, jos hän ei ole sitä sinulle kertonut. Voi olla, että hän onkin aina halunnut tutustua sinuun, mutta itse olet käyttäytynyt etäisesti. Jos ajattelet, ettet jostain syystä kuulu "normaalien" ihmisten joukkoon, olet jälleen VÄÄRÄSSÄ. Sinun ei tarvitse todistella kenellekään kuuluvasi sinne.
Se, että ei ole antanut muille mahdollisuutta kertoa mielipidettään sinusta, on surullista. Itse olen hyvä esimerkki tästä. Tämä on itse asiassa tyypillistä perfektionistille, joka haluaa kontrolloida kaikkea - jopa muiden ihmisten ajatuksia. Kontrollifriikin on äärimmäisen vaikeaa ottaa riskejä. Tällainen henkilö saattaa mieluummin valita varman epäonnistumisen kuin ottaa riskin onnistumisesta ja onnellisuudesta. Henkilö ei siis uskalla ottaa riskiä ihmissuhteiden suhteen. Vaikka suhde alkaisikin hyvin, on perfektionistilla aina takaraivossa tieto mahdollisuudesta epäonnistumiselle. Ja tämän tiedon kanssa hän ei osaa elää.
Masentuneena oma ihmisarvo on subjektiivisesti laskenut pohjamutiin. Kun tuntee itsensä täysin arvottomaksi, on äärimmäisen vaikea yrittää ystävystä ihmisten kanssa. Masentuneena on vaipunut niin syvään ahdinkoon/itsesääliin, että siitä nousemiin ei välttämättä ajatuksen voimalla nousta. Itse pystyin jälleen aloittamaan sosiaalisen kanssakäymisen masennuslääkityksen avustuksella. Pelkät lääkkeet eivät todennäköisesti paranna masennusta, mutta se antaa sinulle avaimet siitä nousemiseen. Lääkityksen aikana mielialasi saattaa edelleen olla alavireinen, mutta se on hetki, jolloin sinun tulee tarttua härkää sarvista.
2 kommenttia:
Välillä numeroidut listasi tuntuvat minusta liian yksinkertaistetuilta (ja suorastaan ärsyttävät siitä syystä), mutta tätä arvostin kovasti. Minulla on tapana tehdä ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemisesta ihan liian monimutkaista, joten selkeä esitystapasi antoi ajattelemisen aihetta.
En välttämättä itse käyttäisi sanaa "itsesääli" kuvaamaan masentuneen ajatusmaailmaa, sillä itsesääliä kuvaa ainakin minun mielessäni ajatus "maailma kohtelee minua huonosti eikä tajua, kuinka hyvä ja hieno olen, ja kyllä niitä sitten harmittaa, kun saavat tietää", kun taas masennusta ymmärtämäni perusteella kuvaa pikemminkin ajatus "maailma kohtelee minua huonosti ja se on ihan oikein, koska olen näin arvoton". Sinänsä tämä ei ole kovin suuri asia, mutta minusta sillä on merkitystä, koska olen kuullut niin monelle masennuksesta kärsivälle todettavan minusta äärimmäisen epärakentavasti, että "ota itseäsi niskasta kiinni ja lakkaa säälimästä itseäsi, niin kyllä se elämä alkaa taas sujua". Olen kokenut itsesäälissä kieriskelijä, ja minusta sillä ei ole juuri tekemistä masennuksen kanssa.
Ihan totta kyllä puhut. Mietin itse asiassa kauan sanavalintaani, eikä se välttämättä ollut paras mahdollinen, kuten sanoit. Täytyykin tehdä pieni muutos tekstiin. :)
Välillä olen miettinyt listojen hyödyllisyyttä, mutta varmasti riippuu henkilön aikaisemmasta tietopohjasta, mitkä ohjeista kolahtavat. Hyvä kuulla, että tästä jutusta oli sinulle hyötyä!
Lähetä kommentti