torstai 30. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Ystävystyminen
Luin Scientific American Mind -lehdestä (heinä-/elokuu 2010) pienen jutun, jossa erään tutkimuksen mukaan ihmiset ovat onnellisempia, jos he käyvät usein merkityksellisiä keskusteluja small talkin sijasta. Kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Voihan asia tietysti olla niin, että onnelliset ihmiset ovat taipuvaisempia käymään merkityksellisiä keskusteluja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos masentunut henkilö vetäytyy täysin sosiaalisesta kanssakäymisestä, on keskusteleminen juuri sitä, mitä hän nimenomaan tarvitsisi. Masennuksen noidankehästä on erittäin vaikea päästä irti, joten sosiaaliseksi alkaminen ei ole mikään yksinkertainen asia toteuttaa. Se vaatii suurta rohkeutta, mutta voin luvata, että se palkitsee.
Miten käydä merkityksellisiä keskusteluja?
1. Ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen voinnista. Hän tuntee olonsa hyväksytyksi seurassasi ja vastavuoroisesti alkaa käyttäytyä samoin sinua kohtaan.
2. Avaudu ystävillesi. Näin he tietävät olevansa luottamuksen arvoisia ja todennäköisesti osoittavat samaa luottamusta sinulle.
3. Ole rehellinen. Tällä tavoin löydät todelliset ystävät, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
4. Kerro tunteistasi toista ihmistä kohtaan. Kerro suoraan, miksi pidät hänestä ja hänen seurastaan. Kaikki haluavat kuulla olevansa tärkeitä.
5. Ota vastaan myös kritiikkiä. Tästä tiedät, että toinen osapuoli luottaa sinuun niin paljon, että uskaltaa olla sinulle rehellinen.
6. Kiitä ystävääsi kuuntelemisesta. Henkilö tietää olleensa sinulle avuksi ja on valmis kuuntelemaan seuraavankin kerran.
Avain merkityksellisiin keskusteluihin on kiinnostus toisiin ihmsiin. Millään muulla tavoin tuskin saat keskustelukumppaneita. Kun saat säännöllisesti puhuttua jonkun kanssa sinua vaivaavista asioista ja saat tukea, mielialasi kohenee varmasti. Jos sinulla ei kuitenkaan ole hyviä ystäviä, aloita kohdasta 1. "Ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen voinnista". Olet sitten töissä tai koulussa, mene tilaisuuden tullen juttelemaan niitä näitä ja kysymään kuulumisia sinua kiinnostavalta henkilöltä. Voit myös harjoitella jutustelua ihan vaikka kaupan kassajonossa.
Jos tapanasi on ollut ajatella, että "ei kukaan voi olla kiinnostunut minusta", olet VÄÄRÄSSÄ. Vaikka ajatus tuntuisi kuinka todelta hyvänsä, se ei yksinkertaisesti sitä ole. Syy on tilanteeseen on sinussa (tai masennuksessasi), ei muissa. Anna kyseisen henkilön itse tehdä päätös siitä, haluaako hän seuraasi - älä tee päätöstä hänen puolestaan. Et voi oikeasti tietää, mitä toinen henkilö sinusta ajattelee, jos hän ei ole sitä sinulle kertonut. Voi olla, että hän onkin aina halunnut tutustua sinuun, mutta itse olet käyttäytynyt etäisesti. Jos ajattelet, ettet jostain syystä kuulu "normaalien" ihmisten joukkoon, olet jälleen VÄÄRÄSSÄ. Sinun ei tarvitse todistella kenellekään kuuluvasi sinne.
Se, että ei ole antanut muille mahdollisuutta kertoa mielipidettään sinusta, on surullista. Itse olen hyvä esimerkki tästä. Tämä on itse asiassa tyypillistä perfektionistille, joka haluaa kontrolloida kaikkea - jopa muiden ihmisten ajatuksia. Kontrollifriikin on äärimmäisen vaikeaa ottaa riskejä. Tällainen henkilö saattaa mieluummin valita varman epäonnistumisen kuin ottaa riskin onnistumisesta ja onnellisuudesta. Henkilö ei siis uskalla ottaa riskiä ihmissuhteiden suhteen. Vaikka suhde alkaisikin hyvin, on perfektionistilla aina takaraivossa tieto mahdollisuudesta epäonnistumiselle. Ja tämän tiedon kanssa hän ei osaa elää.
Masentuneena oma ihmisarvo on subjektiivisesti laskenut pohjamutiin. Kun tuntee itsensä täysin arvottomaksi, on äärimmäisen vaikea yrittää ystävystä ihmisten kanssa. Masentuneena on vaipunut niin syvään ahdinkoon/itsesääliin, että siitä nousemiin ei välttämättä ajatuksen voimalla nousta. Itse pystyin jälleen aloittamaan sosiaalisen kanssakäymisen masennuslääkityksen avustuksella. Pelkät lääkkeet eivät todennäköisesti paranna masennusta, mutta se antaa sinulle avaimet siitä nousemiseen. Lääkityksen aikana mielialasi saattaa edelleen olla alavireinen, mutta se on hetki, jolloin sinun tulee tarttua härkää sarvista.
Miten käydä merkityksellisiä keskusteluja?
1. Ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen voinnista. Hän tuntee olonsa hyväksytyksi seurassasi ja vastavuoroisesti alkaa käyttäytyä samoin sinua kohtaan.
2. Avaudu ystävillesi. Näin he tietävät olevansa luottamuksen arvoisia ja todennäköisesti osoittavat samaa luottamusta sinulle.
3. Ole rehellinen. Tällä tavoin löydät todelliset ystävät, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
4. Kerro tunteistasi toista ihmistä kohtaan. Kerro suoraan, miksi pidät hänestä ja hänen seurastaan. Kaikki haluavat kuulla olevansa tärkeitä.
5. Ota vastaan myös kritiikkiä. Tästä tiedät, että toinen osapuoli luottaa sinuun niin paljon, että uskaltaa olla sinulle rehellinen.
6. Kiitä ystävääsi kuuntelemisesta. Henkilö tietää olleensa sinulle avuksi ja on valmis kuuntelemaan seuraavankin kerran.
Avain merkityksellisiin keskusteluihin on kiinnostus toisiin ihmsiin. Millään muulla tavoin tuskin saat keskustelukumppaneita. Kun saat säännöllisesti puhuttua jonkun kanssa sinua vaivaavista asioista ja saat tukea, mielialasi kohenee varmasti. Jos sinulla ei kuitenkaan ole hyviä ystäviä, aloita kohdasta 1. "Ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen voinnista". Olet sitten töissä tai koulussa, mene tilaisuuden tullen juttelemaan niitä näitä ja kysymään kuulumisia sinua kiinnostavalta henkilöltä. Voit myös harjoitella jutustelua ihan vaikka kaupan kassajonossa.
Jos tapanasi on ollut ajatella, että "ei kukaan voi olla kiinnostunut minusta", olet VÄÄRÄSSÄ. Vaikka ajatus tuntuisi kuinka todelta hyvänsä, se ei yksinkertaisesti sitä ole. Syy on tilanteeseen on sinussa (tai masennuksessasi), ei muissa. Anna kyseisen henkilön itse tehdä päätös siitä, haluaako hän seuraasi - älä tee päätöstä hänen puolestaan. Et voi oikeasti tietää, mitä toinen henkilö sinusta ajattelee, jos hän ei ole sitä sinulle kertonut. Voi olla, että hän onkin aina halunnut tutustua sinuun, mutta itse olet käyttäytynyt etäisesti. Jos ajattelet, ettet jostain syystä kuulu "normaalien" ihmisten joukkoon, olet jälleen VÄÄRÄSSÄ. Sinun ei tarvitse todistella kenellekään kuuluvasi sinne.
Se, että ei ole antanut muille mahdollisuutta kertoa mielipidettään sinusta, on surullista. Itse olen hyvä esimerkki tästä. Tämä on itse asiassa tyypillistä perfektionistille, joka haluaa kontrolloida kaikkea - jopa muiden ihmisten ajatuksia. Kontrollifriikin on äärimmäisen vaikeaa ottaa riskejä. Tällainen henkilö saattaa mieluummin valita varman epäonnistumisen kuin ottaa riskin onnistumisesta ja onnellisuudesta. Henkilö ei siis uskalla ottaa riskiä ihmissuhteiden suhteen. Vaikka suhde alkaisikin hyvin, on perfektionistilla aina takaraivossa tieto mahdollisuudesta epäonnistumiselle. Ja tämän tiedon kanssa hän ei osaa elää.
Masentuneena oma ihmisarvo on subjektiivisesti laskenut pohjamutiin. Kun tuntee itsensä täysin arvottomaksi, on äärimmäisen vaikea yrittää ystävystä ihmisten kanssa. Masentuneena on vaipunut niin syvään ahdinkoon/itsesääliin, että siitä nousemiin ei välttämättä ajatuksen voimalla nousta. Itse pystyin jälleen aloittamaan sosiaalisen kanssakäymisen masennuslääkityksen avustuksella. Pelkät lääkkeet eivät todennäköisesti paranna masennusta, mutta se antaa sinulle avaimet siitä nousemiseen. Lääkityksen aikana mielialasi saattaa edelleen olla alavireinen, mutta se on hetki, jolloin sinun tulee tarttua härkää sarvista.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Perfektionismi
Masennukseen on useita syitä. Yhtenä syynä voi olla liiallinen täydellisyyden tavoittelu. Melko yksinkertainen fakta on, että kun ihminen asettaa itselleen liian korkeat tavoitteet, on niitä mahdoton joka ikinen kerta saavuttaa. Vasta päästyäsi tavoitteeseesi, voit hyväksyä itsesi. Tavoitteen saavuttamisesta usein seuraa se, että nostat ennakko-odotuksiasi jatkossa vielä lisää.
Jos et kykene saavuttamaan tavoitettasi, petyt itseesi. Kun tämä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, masennut. Sinusta tuntuu, ettet koskaan ole tarpeeksi hyvä missään. Kuvittelet, että sinun tulisi olla täydellisyyden perikuva, jotta ihmiset voisivat hyväksyä sinut. Asia on kuitenkin niin, että muut eivät voi hyväksyä sinua ennen kuin olet hyväksynyt itsesi. Tämä ei tule koskaan tapahtumaan, jos joudut jatkuvasti pettymään itseesi.
Mikä on perfektionistisen ajattelutavan perimmäisenä syynä? Luin eräältä nettisivulta mielenkiintoisia pointteja, joita seuraavassa vapaasti suomennettuna:
1. Olet oppinut elämässäsi, että muut arvostavat sinua ainoastaan tekojesi vuoksi.
2. Itseluottamuksesi on perustunut ulkoisiin standardeihin, mikä on saanut sinut herkäksi ulkoiselle kritiikille.
3. Olet päättänyt, että perfektionismi on ainoa puolustuskeinosi ulkoista kritiikkiä vastaan.
Lähde: http://www.selfesteemawareness.com/reasons-for-perfectionism.htm
Seuraavassa muutamia keinoja, joilla olen yrittänyt päästä perfektionismista eroon:
1. Keskity hyviin asioihin elämässäsi ja ole ylpeä saavutuksistasi. Kliseiseltä kuulostaa, mutta perfektionistille kyseisellä tavalla ajatteleminen voi olla erittäin haasteellista. Perfektionistina koko ajan "pitäisi" tehdä jotain. Mihinkään saavutukseen ei osaa olla kuin hetken tyytyväinen. Kun kaikki ongelmat on ratkaistu, pitää niitä jostain keksiä lisää ja yrittää tehdä niille jotain. Jos sinulla on ollut tapana sivuuttaa onnistumisesi, yritä ottaa tavaksi nauttia niistä - ja muista ottaa kiitokset vastaan!
2. Ole kiinnostunut ympäristöstäsi ja muista ihmisistä. Perfektionistina olen huomannut olevani erittäin itsekeskeisesti suuntautunut. En osaa keskittyä ympäristööni tai muihin ihmisiin, kun mietin jatkuvasti vain itseäni ja mitä taas "pitäisi" tehdä. Se, että oppii välillä unohtamaan pään sisällä käyvän analysoinnin ja keskittymään esimerkiksi läheisiin ihmisiin, on erittäin terveellistä. Saatat jopa huomata, että oikeasti nautit ihmisten seurasta ilman, että mietit omaa epätäydellisyyttäsi. Ethän odota ystäviltäsikään täydellisyyttä?
3. Itseironia. Tämä sujuu minulta ehkä liiankin hyvin. Vitsailen ihmisille järjettömistä ajatuskuvioistani ja ominaisuuksistani. Itseironia kertoo reflektointikyvystäsi - siitä, että tunnistat ongelmasi. Kun pystyt nauramaan ääneen taipumuksellesi perfektionismiin, voit jopa alkaa saamaan rohkaisevaa kommenttia ja tukea muilta ihmisiltä. Vaarana on kuitenkin, että itseironia lipsahtaa säälin kerjäämiseen. En rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa itse oikeasti harrastan.
4. Meditaatio. Olen kokeillut meditaatiota vasta yhden kerran, mutta sen idea kuulostaa juuri sopivalta perfektionistille, jonka päässä pyörii jatkuvasti "pitäisi"-ajatuksia. En siis ole meditaation asiantuntija, mutta tässä jonkinlaista ohjeistusta: istu selkä suorassa joko lattialla jalat ristissä tai tuolissa hiljaisessa paikassa ja keskity yhteen asiaan (piste seinässä tai yksi sana, jota toistat mielessäsi) muutaman minuutin ajan. Harjoituksen tarkoituksena on tyhjentää mieli turhista ajatuksista ja parantaa keskittymiskykyä. Myös makaaminen sängyssä silmät kiinni ja keskittyminen rauhoittaviin luonnon ääniin voi auttaa katkaisemaan perfektionistin ajatuskulun.
Jos et kykene saavuttamaan tavoitettasi, petyt itseesi. Kun tämä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, masennut. Sinusta tuntuu, ettet koskaan ole tarpeeksi hyvä missään. Kuvittelet, että sinun tulisi olla täydellisyyden perikuva, jotta ihmiset voisivat hyväksyä sinut. Asia on kuitenkin niin, että muut eivät voi hyväksyä sinua ennen kuin olet hyväksynyt itsesi. Tämä ei tule koskaan tapahtumaan, jos joudut jatkuvasti pettymään itseesi.
Mikä on perfektionistisen ajattelutavan perimmäisenä syynä? Luin eräältä nettisivulta mielenkiintoisia pointteja, joita seuraavassa vapaasti suomennettuna:
1. Olet oppinut elämässäsi, että muut arvostavat sinua ainoastaan tekojesi vuoksi.
2. Itseluottamuksesi on perustunut ulkoisiin standardeihin, mikä on saanut sinut herkäksi ulkoiselle kritiikille.
3. Olet päättänyt, että perfektionismi on ainoa puolustuskeinosi ulkoista kritiikkiä vastaan.
Lähde: http://www.selfesteemawareness.com/reasons-for-perfectionism.htm
Seuraavassa muutamia keinoja, joilla olen yrittänyt päästä perfektionismista eroon:
1. Keskity hyviin asioihin elämässäsi ja ole ylpeä saavutuksistasi. Kliseiseltä kuulostaa, mutta perfektionistille kyseisellä tavalla ajatteleminen voi olla erittäin haasteellista. Perfektionistina koko ajan "pitäisi" tehdä jotain. Mihinkään saavutukseen ei osaa olla kuin hetken tyytyväinen. Kun kaikki ongelmat on ratkaistu, pitää niitä jostain keksiä lisää ja yrittää tehdä niille jotain. Jos sinulla on ollut tapana sivuuttaa onnistumisesi, yritä ottaa tavaksi nauttia niistä - ja muista ottaa kiitokset vastaan!
2. Ole kiinnostunut ympäristöstäsi ja muista ihmisistä. Perfektionistina olen huomannut olevani erittäin itsekeskeisesti suuntautunut. En osaa keskittyä ympäristööni tai muihin ihmisiin, kun mietin jatkuvasti vain itseäni ja mitä taas "pitäisi" tehdä. Se, että oppii välillä unohtamaan pään sisällä käyvän analysoinnin ja keskittymään esimerkiksi läheisiin ihmisiin, on erittäin terveellistä. Saatat jopa huomata, että oikeasti nautit ihmisten seurasta ilman, että mietit omaa epätäydellisyyttäsi. Ethän odota ystäviltäsikään täydellisyyttä?
3. Itseironia. Tämä sujuu minulta ehkä liiankin hyvin. Vitsailen ihmisille järjettömistä ajatuskuvioistani ja ominaisuuksistani. Itseironia kertoo reflektointikyvystäsi - siitä, että tunnistat ongelmasi. Kun pystyt nauramaan ääneen taipumuksellesi perfektionismiin, voit jopa alkaa saamaan rohkaisevaa kommenttia ja tukea muilta ihmisiltä. Vaarana on kuitenkin, että itseironia lipsahtaa säälin kerjäämiseen. En rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa itse oikeasti harrastan.
4. Meditaatio. Olen kokeillut meditaatiota vasta yhden kerran, mutta sen idea kuulostaa juuri sopivalta perfektionistille, jonka päässä pyörii jatkuvasti "pitäisi"-ajatuksia. En siis ole meditaation asiantuntija, mutta tässä jonkinlaista ohjeistusta: istu selkä suorassa joko lattialla jalat ristissä tai tuolissa hiljaisessa paikassa ja keskity yhteen asiaan (piste seinässä tai yksi sana, jota toistat mielessäsi) muutaman minuutin ajan. Harjoituksen tarkoituksena on tyhjentää mieli turhista ajatuksista ja parantaa keskittymiskykyä. Myös makaaminen sängyssä silmät kiinni ja keskittyminen rauhoittaviin luonnon ääniin voi auttaa katkaisemaan perfektionistin ajatuskulun.
TV-vinkki
Tosi tarina: Minä rakastan sinua
Tiistai 14.9. klo 20.00 - 20.30
TV1
Ohjelmakuvaus: "Kotkalainen Petteri Sinkkonen on autisti. Joitain asioita Petteri ei hallitse lainkaan ja jotkin hän hallitsee loistavasti. Petterin elämän tärkeimmät asiat ovat pianonsoitto ja pyöräily." (Lähde: http://www.telvis.fi)
"Petteri Sinkkosen tärkein sanoma meille muille on hänen usein toistama tunnuslauseensa: ”Minä rakastan sinua”. Petteri haluaa jakaa onnensa jokaiselle vastaantulijalle. Dokumentti onkin teos onnellisesta ihmisestä, joka osaa nauttia niistä persoonallisista ominaisuuksista, jotka hänelle on annettu. Moni voisi ajatella Petteriä – ainoastaan - vammaisena, mutta dokumentin katsominen nostaa hänet lahjakkaaksi ihmiseksi, jossa vamma peilautuu vain meidän vammattomien kautta." (Lähde: http://ohjelmat.yle.fi)
Päivitys: Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta 21.9. mennessä.
Tiistai 14.9. klo 20.00 - 20.30
TV1
Ohjelmakuvaus: "Kotkalainen Petteri Sinkkonen on autisti. Joitain asioita Petteri ei hallitse lainkaan ja jotkin hän hallitsee loistavasti. Petterin elämän tärkeimmät asiat ovat pianonsoitto ja pyöräily." (Lähde: http://www.telvis.fi)
"Petteri Sinkkosen tärkein sanoma meille muille on hänen usein toistama tunnuslauseensa: ”Minä rakastan sinua”. Petteri haluaa jakaa onnensa jokaiselle vastaantulijalle. Dokumentti onkin teos onnellisesta ihmisestä, joka osaa nauttia niistä persoonallisista ominaisuuksista, jotka hänelle on annettu. Moni voisi ajatella Petteriä – ainoastaan - vammaisena, mutta dokumentin katsominen nostaa hänet lahjakkaaksi ihmiseksi, jossa vamma peilautuu vain meidän vammattomien kautta." (Lähde: http://ohjelmat.yle.fi)
Päivitys: Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta 21.9. mennessä.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Delta Goodrem: The Analyst
Kuuntele tästä
Prepare yourself to meet a girl who can not sleep
Dividing every question 'til the questions are complete
Every twisted tongue she studies everyone
She won't leave any stone unturned the night is oh so young
Oh oh she's traveling back in time
Questioning every line that someone said
Oh oh she's trying to understand
Free her mind she's always the analyst
Silent space the culprit the catalyst
Trying to make sense of her life
Digging around in the dirt she's a slave to the work
She's always the analyst
Can you be sure we haven't met see the eyes they don't forget
They wander through the passage-ways that tease a restless mind
Can't afford to slip the picture's gotta fit
Her world's a photograph that gets dissected bit by bit
Oh oh she's traveling back in time
Questioning every line that someone said
Oh oh she's trying to understand
Free her mind she's always the analyst
Silent space the culprit the catalyst
Trying to make sense of her life
Digging around in the dirt she's a slave to the work
She's always the analyst
Re-living the mistake she's made not a moment for the curious girl
Free her mind she's always the analyst
Silent space the culprit the catalyst
Trying to make sense of this life
Digging around breaking it down
Neurotic thoughts
Burning the ground
Every sight every sound
She's always the analyst
Lähde: http://www.azlyrics.com/lyrics/deltagoodrem/theanalyst.html
Prepare yourself to meet a girl who can not sleep
Dividing every question 'til the questions are complete
Every twisted tongue she studies everyone
She won't leave any stone unturned the night is oh so young
Oh oh she's traveling back in time
Questioning every line that someone said
Oh oh she's trying to understand
Free her mind she's always the analyst
Silent space the culprit the catalyst
Trying to make sense of her life
Digging around in the dirt she's a slave to the work
She's always the analyst
Can you be sure we haven't met see the eyes they don't forget
They wander through the passage-ways that tease a restless mind
Can't afford to slip the picture's gotta fit
Her world's a photograph that gets dissected bit by bit
Oh oh she's traveling back in time
Questioning every line that someone said
Oh oh she's trying to understand
Free her mind she's always the analyst
Silent space the culprit the catalyst
Trying to make sense of her life
Digging around in the dirt she's a slave to the work
She's always the analyst
Re-living the mistake she's made not a moment for the curious girl
Free her mind she's always the analyst
Silent space the culprit the catalyst
Trying to make sense of this life
Digging around breaking it down
Neurotic thoughts
Burning the ground
Every sight every sound
She's always the analyst
Lähde: http://www.azlyrics.com/lyrics/deltagoodrem/theanalyst.html
Suunnitelmallisuus
Suunnitelmallisuutta ei kannata väheksyä. Monet päättävät jättää sen väliin siinä uskossa, että suunnitelman tekeminen veisi ylimääräistä aikaa. Toimintasuunnitelma kuitenkin loppupeleissä usein vähentää itse tehtävän suorittamiseen käytettyä aikaa. Kaikki ovat varmasti kuulleet elämänsä aikana sanonnan: "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Kun olet perehtynyt tehtävänantoon ja tehnyt etenemissuunnitelman, on tehtävään huomattavasti helpompi tarttua. Myös aloittamisen vaikeuteen liittyvä ahdistus vähenee suunnitelmallisuudella. Monesti ahdistuneena alkaa suurennella asioita päässään ja lopulta tehtävä voi vaikuttaa täysin ylivoimaiselta. Kun paperilla on selkeä suunnitelma, saatat huomata tehtävään tarttumisen olevan naurettavan helppoa. Saatat jopa innostua tehtävän tekemisestä, sillä tehtyäsi realistisen suunnitelman, tiedät olevasi kykyneväinen sen suorittamiseen. Kaiken lisäksi tyytyväisyys itseen kasvaa joka kerta, kun saat vedettyä viivan tehdyn asian yli.
Toimintamalli tehtävän aloittamiseen:
1. Selvitä tehtävänanto. Jos tehtävänanto tuntuu epäselvältä, lue/kuuntele se ajatuksella läpi uudelleen. Jos et vieläkään ymmärrä, kysy. Kysy ihmiseltä, jolla on sama tehtävänanto tai henkilöltä, joka on antanut tehtävän.
2. Tee toimintasuunnitelma. Jos kyseessä on kirjallinen työ, kirjoita itsellesi sisällysluettelo otsikoineen ja alaotsikoineen. Tämä auttaa huomattavasti työtäsi, sillä luettelon avulla näet edistymisesi ja pysyt koko ajan kartalla. Jos tehtävänanto on muu työ, jäsentele samalla periaatteella paperille tai päähäsi tärkeysjärjestykseen asiat, jotka sinun tulee tehdä.
3. Toimi toimintasuunnitelman mukaisesti. Kun sinulla on selkeät ohjeet toimintaasi ohjaamaan, voit aloittaa. Etene tärkeysjärjestyksessä. Huomaat, että työn pariin on jatkossa helppo palata, kun voit nopeasti muistilistalta palauttaa mieleesi asiat, jotka olet jo tehnyt ja jotka on vielä tekemättä.
Varoitus! Vältä kirjallisessa suunnitelmassa kokonaisia lauseita ja turhia alaotsikoita. Usein ei kannata tehdä liian yksityiskohtaista toimintasuunnitelmaa. Tällöin se ei aja asemaansa tehtävän aloittamisen helpottamisessa, vaan sen katsominen saattaa jopa nostaa kynnystä tarttua toimeen.
Toimintamalli tehtävän aloittamiseen:
1. Selvitä tehtävänanto. Jos tehtävänanto tuntuu epäselvältä, lue/kuuntele se ajatuksella läpi uudelleen. Jos et vieläkään ymmärrä, kysy. Kysy ihmiseltä, jolla on sama tehtävänanto tai henkilöltä, joka on antanut tehtävän.
2. Tee toimintasuunnitelma. Jos kyseessä on kirjallinen työ, kirjoita itsellesi sisällysluettelo otsikoineen ja alaotsikoineen. Tämä auttaa huomattavasti työtäsi, sillä luettelon avulla näet edistymisesi ja pysyt koko ajan kartalla. Jos tehtävänanto on muu työ, jäsentele samalla periaatteella paperille tai päähäsi tärkeysjärjestykseen asiat, jotka sinun tulee tehdä.
3. Toimi toimintasuunnitelman mukaisesti. Kun sinulla on selkeät ohjeet toimintaasi ohjaamaan, voit aloittaa. Etene tärkeysjärjestyksessä. Huomaat, että työn pariin on jatkossa helppo palata, kun voit nopeasti muistilistalta palauttaa mieleesi asiat, jotka olet jo tehnyt ja jotka on vielä tekemättä.
Varoitus! Vältä kirjallisessa suunnitelmassa kokonaisia lauseita ja turhia alaotsikoita. Usein ei kannata tehdä liian yksityiskohtaista toimintasuunnitelmaa. Tällöin se ei aja asemaansa tehtävän aloittamisen helpottamisessa, vaan sen katsominen saattaa jopa nostaa kynnystä tarttua toimeen.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Terve minäkäsitys
Eilen aloin miettiä sitä, kuinka olen vuosia tosissani ollut sitä mieltä, etten muka tarvitse ystäviä. Nyt ymmärrän, että tämä ajattelutapa oli tasan ja vain ainoastaan asian kieltämistä. Yksin oleminen oli minulle niin kipeä asia, että yritin etsiä sille jonkin mieltäni rauhoittavan selityksen. Fakta nyt vain kuitenkin on, että yksin EI ole hyvä olla.
Ihmisen minäkäsitys kehittyy peilaamalla itseään muiden ihmisten kautta. Et saa millään muulla keinolla selville, kuka oikeasti olet. Ihmisiltä saat joko positiivista ja negatiivista kommenttia, ihanteellisessa tapauksessa molempia, jotta opit hieman itsekriittisyyttä. Jos käy kuitenkin niin, että alat jossain vaiheessa saamaan huomattavasti enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta, voi vaarana olla syrjäytyminen. Tällöin ihmiset alkavat pitää sinua outona ja lopulta olet siinä pisteessä, että saat vain ja ainoastaan negatiivisia kommentteja. Olet joutunut noidankehään.
Noidankehään jäätyäsi, käsitys itsestäsi ei vastaa todellisuutta. Itsetuntosi on laskenut ja yrität miettiä syytä erilaisuuteesi. Miksi juuri minä? Positiivisen palautteen saaminen kanssaihmisiltä on erityisen tärkeää, jotta voisit tuntea itsesi arvokkaaksi. Jos päähäsi on kuitenkin pinttynyt vain muiden negatiiviset kommentit sinua kohtaan, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin huonommuuden- ja alemmuudentunne.
Tässä vaiheessa saatat tehdä virheen, jonka itse tein: vetäydyt lähes täysin sosiaalisesta kanssakäymisestä. Peilaat itseäsi ainoastaan konkreettisesta peilistä muiden ihmisten sijasta. Yrität katsoa peiliä ja ajatella: "olen normaali", mutta et ikinä usko itseäsi. Jokainen vilkaisu peiliin on suurtakin suurempi pettymys.
Sinun on vaikea luottaa ihmisin, joten palaaminen takaisin sosiaaliseen elämään tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Kaikki eivät siihen pystykään. Minun piti usean kuukauden ajan pakottaa itseni sosiaalisiin tilanteisiin ennen kuin lakkasin tuntemasta sairaallollista ahdistusta ja häpeää. Se kuitenkin kannatti.
Kun ikäluokkasi ihmiset ovat vihdoin kasvaneet aikuisiksi, suurimmalla osalla heistä ei ole enää tarvetta kiusata toisia oman egonsa pönkittämiseksi. Vaikka olisit edelleen se hiljainen porukassa, ihmiset eivät välttämättä enää naura sinulle. Tätä minun oli vaikea uskoa. Siihen meni vuoden päivät.
Nyt ymmärrän myös oman osuuteni sosiaalisten suhteiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. En voi odottaa, että ihmiset tulevat hakemaan minut kotoani ja ilman vastakaikua heidän ystävälliseen käytökseen saisin heistä kavereitani. Juuri tällä ajatusmallilla toimin aikaisemmin. Suorastaan testasin ihmisiä. Ajattelin: "jos he oikeasti haluavat olla ystäviäni, he kyllä tulevat hakemaan minut mukaani". Klassinen epäonnistumisansa. Eivät he tule, jos en itse ole antanut ymmärtää olevani kiinnostunut heidän seurastaan.
Kun jaksat pakottaa itsesi ihmisten seuraan, vihdoin jonain päivänä unohdat edes miettiväsi motiiveja heidän ajatustensa takana ja alat jopa nauttia muiden seurasta. Sitkeällä yrittämisellä - ja lopulta silloin kuin vähiten yrität - löydät vielä jostain ystäviä, joita ilman et voisi kuvitella eläväsi.
Ihmisen minäkäsitys kehittyy peilaamalla itseään muiden ihmisten kautta. Et saa millään muulla keinolla selville, kuka oikeasti olet. Ihmisiltä saat joko positiivista ja negatiivista kommenttia, ihanteellisessa tapauksessa molempia, jotta opit hieman itsekriittisyyttä. Jos käy kuitenkin niin, että alat jossain vaiheessa saamaan huomattavasti enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta, voi vaarana olla syrjäytyminen. Tällöin ihmiset alkavat pitää sinua outona ja lopulta olet siinä pisteessä, että saat vain ja ainoastaan negatiivisia kommentteja. Olet joutunut noidankehään.
Noidankehään jäätyäsi, käsitys itsestäsi ei vastaa todellisuutta. Itsetuntosi on laskenut ja yrität miettiä syytä erilaisuuteesi. Miksi juuri minä? Positiivisen palautteen saaminen kanssaihmisiltä on erityisen tärkeää, jotta voisit tuntea itsesi arvokkaaksi. Jos päähäsi on kuitenkin pinttynyt vain muiden negatiiviset kommentit sinua kohtaan, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin huonommuuden- ja alemmuudentunne.
Tässä vaiheessa saatat tehdä virheen, jonka itse tein: vetäydyt lähes täysin sosiaalisesta kanssakäymisestä. Peilaat itseäsi ainoastaan konkreettisesta peilistä muiden ihmisten sijasta. Yrität katsoa peiliä ja ajatella: "olen normaali", mutta et ikinä usko itseäsi. Jokainen vilkaisu peiliin on suurtakin suurempi pettymys.
Sinun on vaikea luottaa ihmisin, joten palaaminen takaisin sosiaaliseen elämään tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Kaikki eivät siihen pystykään. Minun piti usean kuukauden ajan pakottaa itseni sosiaalisiin tilanteisiin ennen kuin lakkasin tuntemasta sairaallollista ahdistusta ja häpeää. Se kuitenkin kannatti.
Kun ikäluokkasi ihmiset ovat vihdoin kasvaneet aikuisiksi, suurimmalla osalla heistä ei ole enää tarvetta kiusata toisia oman egonsa pönkittämiseksi. Vaikka olisit edelleen se hiljainen porukassa, ihmiset eivät välttämättä enää naura sinulle. Tätä minun oli vaikea uskoa. Siihen meni vuoden päivät.
Nyt ymmärrän myös oman osuuteni sosiaalisten suhteiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. En voi odottaa, että ihmiset tulevat hakemaan minut kotoani ja ilman vastakaikua heidän ystävälliseen käytökseen saisin heistä kavereitani. Juuri tällä ajatusmallilla toimin aikaisemmin. Suorastaan testasin ihmisiä. Ajattelin: "jos he oikeasti haluavat olla ystäviäni, he kyllä tulevat hakemaan minut mukaani". Klassinen epäonnistumisansa. Eivät he tule, jos en itse ole antanut ymmärtää olevani kiinnostunut heidän seurastaan.
Kun jaksat pakottaa itsesi ihmisten seuraan, vihdoin jonain päivänä unohdat edes miettiväsi motiiveja heidän ajatustensa takana ja alat jopa nauttia muiden seurasta. Sitkeällä yrittämisellä - ja lopulta silloin kuin vähiten yrität - löydät vielä jostain ystäviä, joita ilman et voisi kuvitella eläväsi.
torstai 9. syyskuuta 2010
Meillä on asiat oikeastaan ihan hyvin
Katsellessani kuvia Pakistanin tulvan uhreiksi joutuneista lapsista on sydäntä raastavaa. Miksi niin moni ihminen joutuu kärsimään tällä maapallolla? Suomessa meillä on asiat niin hyvin, että melkein oksettaa. Illan uutistenkin pääaiheena on usein jotain aivan turhanpäiväistä, kuten Matti Nykäsen oikeudenkäynti. Asiat ovat niin hyvin, että jokaisesta pienen pienestäkin "skandaalista", joka sattuu tapahtumaan Suomen kamaralla, raportoidaan välittömästi tiedostusvälineissämme. Kuvittelemme ymmärtävämme - mutta meillä ei ole aavistustakaan - kärsimyksestä, jota suuri osa maailman asukkaista joutuu kokemaan. Me täällä Pohjolassa masennumme välittömästi, kun kaikki ei mene tarkan suunnitelmamme ja utopististen toiveidemme mukaisesti. Kun kaikki on niin täydellistä, pienetkin takapakit tuntuvat aivan järkyttäviltä.
Tällä hetkellä Pakistanissa ihmiset ovat menettäneet kotejaan ja perheenjäseniään. Heillä ei ole ruokaa ja he ovat vaarassa sairastua kulkutauteihin. Heillä ei ole puhtaita vaatteita. Heillä on jano.
Tällä hetkellä Suomessa jokaisella ihmisellä on katto päänsä päällä, jos he vain sitä haluavat. Keskivertosuomalaisella on koti, ruokaa, puhtaita vaatteita ja mahdollisuus terveydenhuollon palveluihin. Silti monet eivät ole tyytyväisiä elämäänsä. Me, minä mukaan lukien, olemme niin saamattomia. Emme tiedäkään, kuinka hyvin asiamme ovat. Meidän ei tarvitse jatkuvasti miettiä, elämmekö mahdollisesti huomiseen.
Tällä hetkellä Pakistanissa ihmiset ovat menettäneet kotejaan ja perheenjäseniään. Heillä ei ole ruokaa ja he ovat vaarassa sairastua kulkutauteihin. Heillä ei ole puhtaita vaatteita. Heillä on jano.
Tällä hetkellä Suomessa jokaisella ihmisellä on katto päänsä päällä, jos he vain sitä haluavat. Keskivertosuomalaisella on koti, ruokaa, puhtaita vaatteita ja mahdollisuus terveydenhuollon palveluihin. Silti monet eivät ole tyytyväisiä elämäänsä. Me, minä mukaan lukien, olemme niin saamattomia. Emme tiedäkään, kuinka hyvin asiamme ovat. Meidän ei tarvitse jatkuvasti miettiä, elämmekö mahdollisesti huomiseen.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
TV-vinkki
Liv D: ADHD-lapset
Keskiviikko 8.9. klo 22.00 - 23.00
Liv
Ohjelmakuvaus: "ADHD-lapsilla on vaikeuksia tarkkaavaisuudessa sekä ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Tästä aivotoiminnan häiriöstä kärsii 4 - 10 prosenttia väestöstä. ADHD:tä pidetään yleisesti lasten ja nuorten tautina, mutta näin ei kuitenkaan ole. Dokumentissa seurataan, miten ADHD vaikuttaa elämään ja Samuelin äiti kertoo poikansa tarinan." (Lähde http://www.telvis.fi).
Keskiviikko 8.9. klo 22.00 - 23.00
Liv
Ohjelmakuvaus: "ADHD-lapsilla on vaikeuksia tarkkaavaisuudessa sekä ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Tästä aivotoiminnan häiriöstä kärsii 4 - 10 prosenttia väestöstä. ADHD:tä pidetään yleisesti lasten ja nuorten tautina, mutta näin ei kuitenkaan ole. Dokumentissa seurataan, miten ADHD vaikuttaa elämään ja Samuelin äiti kertoo poikansa tarinan." (Lähde http://www.telvis.fi).
Ingrid Michaelson: The Way I Am
Kuuntele tästä
If you were falling, then I would catch you.
You need a light, I'd find a match.
Cause I love the way you say good morning.
And you take me the way I am.
If you are chilly, here take my sweater.
Your head is aching, I'll make it better.
Cause I love the way you call me baby.
And you take me the way I am.
I'd buy you Rogaine when you start losing all your hair.
Sew on patches to all you tear.
Cause I love you more than I could ever promise.
And you take me the way I am.
You take me the way I am.
You take me the way I am.
Lähde: http://www.azlyrics.com/lyrics/ingridmichaelson/thewayiam.html
If you were falling, then I would catch you.
You need a light, I'd find a match.
Cause I love the way you say good morning.
And you take me the way I am.
If you are chilly, here take my sweater.
Your head is aching, I'll make it better.
Cause I love the way you call me baby.
And you take me the way I am.
I'd buy you Rogaine when you start losing all your hair.
Sew on patches to all you tear.
Cause I love you more than I could ever promise.
And you take me the way I am.
You take me the way I am.
You take me the way I am.
Lähde: http://www.azlyrics.com/lyrics/ingridmichaelson/thewayiam.html
Aloittamisen vaikeus
Pitäisi siivota asunto? Kirjoittaa essee tai raportti? Aikaa periaatteessa olisi, mutta aloitettua ei vaan saa. Mikä tässä voisi olla taustalla? En suoraan sanottuna tiedä - jos tietäisin, auttaisi se minua itseänikin. Menenpä siis metsästämään vastausta internetin ihmeellisestä maailmasta. Eräältä nettisivulta löysin vastauksia, joita seuraavassa vapaasti suomennettuna:
Perfektionismi: henkilö asettaa itselleen liian korkeat tavoitteet, jotka tuntuvat liian vaikeilta saavutettaviksi.
Epäonnistumisen pelko: tehtävän suorittaminen kunnialla voi tuntua esim. huonon itsetunnon takia epärealistiselta.
Epäselvyys: henkilö ei ole varma siitä, miten tehtävä tulisi suorittaa.
Tehtävän vaikeus: henkilöllä ei ole riittäviä taitoja tehtävän suorittamiseen.
Alhainen motivaatio: tehtävä tuntuu henkilöstä tylsältä ja/tai turhalta.
Keskittymisen vaikeus: henkilöllä pyörii muita asioita samaan aikaan päässä tai työskentely-ympäristö on häiritsevä.
Tehtävän epämiellyttävyys: henkilö ei pidä tehtävän suorittamisesta.
Lähde: http://www.how-to-study.com/study-skills/en/studying/36/procrastination/
Miten siis tarttua toimeen, jos ongelmana on jokin ylläolevista? Perfektionismista tuskin paranee kahdessa minuutissa, mutta sen osuuden tiedostaminen tehtävän aloittamisen vaikeudessa saattaa auttaa ymmärtämään syitä oman käytöksen takana. Jos tavoitteet tosiaan ovat liian korkealla, voisi niitä yrittää laskea sen verran, että saa aloitetuksi. Tyytyväisyys lopputulokseen on kaiken lisäksi suurempi, kun lopulta selvästi ylittää tavoitteensa sen sijaan, että saa juuri ja juuri tavoitettua ne.
Epäonnistumisen pelko on varmasti monella suuri, jos kyseessä on tehtävä, jonka lopputuloksen arvioi lopuksi joku muu kuin sinä itse. Epäonnistumisen voi usein välttää hyvällä valmistautumisella ja tekemällä parhaansa. Ei kannata tehdä itselleen epäonnistumisansaa päättämällä jo etukäteen, ettei mikään kuitenkaan tule onnistumaan.
Loput syyt aloittamisen vaikeuteen eli tehtävän epäselvyys ja vaikeus, alhainen motivaatio, keskittymisen vaikeus ja tehtävän epämiellyttävyys ovat tekijöitä, joihin voi olla vaikea vaikuttaa. Ongelmien tiedostaminen näidenkin kohdalla varmasti auttaa. Vaikka tehtävä tuntuisi kuinka epämiellyttävältä tahansa, kannattaa onnistumisen tunteen eteen aina taistella. Parannat samalla itsekontrollia ja lisäät tyytyväisyyttä itseesi.
Perfektionismi: henkilö asettaa itselleen liian korkeat tavoitteet, jotka tuntuvat liian vaikeilta saavutettaviksi.
Epäonnistumisen pelko: tehtävän suorittaminen kunnialla voi tuntua esim. huonon itsetunnon takia epärealistiselta.
Epäselvyys: henkilö ei ole varma siitä, miten tehtävä tulisi suorittaa.
Tehtävän vaikeus: henkilöllä ei ole riittäviä taitoja tehtävän suorittamiseen.
Alhainen motivaatio: tehtävä tuntuu henkilöstä tylsältä ja/tai turhalta.
Keskittymisen vaikeus: henkilöllä pyörii muita asioita samaan aikaan päässä tai työskentely-ympäristö on häiritsevä.
Tehtävän epämiellyttävyys: henkilö ei pidä tehtävän suorittamisesta.
Lähde: http://www.how-to-study.com/study-skills/en/studying/36/procrastination/
Miten siis tarttua toimeen, jos ongelmana on jokin ylläolevista? Perfektionismista tuskin paranee kahdessa minuutissa, mutta sen osuuden tiedostaminen tehtävän aloittamisen vaikeudessa saattaa auttaa ymmärtämään syitä oman käytöksen takana. Jos tavoitteet tosiaan ovat liian korkealla, voisi niitä yrittää laskea sen verran, että saa aloitetuksi. Tyytyväisyys lopputulokseen on kaiken lisäksi suurempi, kun lopulta selvästi ylittää tavoitteensa sen sijaan, että saa juuri ja juuri tavoitettua ne.
Epäonnistumisen pelko on varmasti monella suuri, jos kyseessä on tehtävä, jonka lopputuloksen arvioi lopuksi joku muu kuin sinä itse. Epäonnistumisen voi usein välttää hyvällä valmistautumisella ja tekemällä parhaansa. Ei kannata tehdä itselleen epäonnistumisansaa päättämällä jo etukäteen, ettei mikään kuitenkaan tule onnistumaan.
Loput syyt aloittamisen vaikeuteen eli tehtävän epäselvyys ja vaikeus, alhainen motivaatio, keskittymisen vaikeus ja tehtävän epämiellyttävyys ovat tekijöitä, joihin voi olla vaikea vaikuttaa. Ongelmien tiedostaminen näidenkin kohdalla varmasti auttaa. Vaikka tehtävä tuntuisi kuinka epämiellyttävältä tahansa, kannattaa onnistumisen tunteen eteen aina taistella. Parannat samalla itsekontrollia ja lisäät tyytyväisyyttä itseesi.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Merkkejä kiinnostuksesta
Mietitkö liikaa muiden sanomisia? Yritätkö tulkita muiden puheiden taustalla vaikuttavia motiiveja? Tämä liittyy läheisesti aikaisemmin käsiteltyyn aiheeseen liiallisesta ajattelusta. Joskus voi olla, että et saa ihmisiltä liiemmin positiivista etkä negatiivista palautetta. Tämä on arkipäivää ns. "näkömättömille" persoonille, jotka eivät herätä kanssaihmisissä minkäänlaisia reaktioita. Monesti nämä ihmiset haluavat nimenomaan pysytellä taustalla. Tila voi olla myös tahtomaton, jos kyseisellä henkilöllä on esim. huono itsetunto.
Kun ihminen ei saa muilta minkäänlaista palautetta, on hänen vaikea rakentaa tervettä minäkäsitystä itsestään. Tällöin käsitykseen itsestä vaikuttavat ainoastaan omat ajatukset, jotka eivät yksinäisillä ihmisillä aina ole kaikkein positiivisimpia. Kun henkilö vihdoin pääsee sosiaaliseen vuorovaikutukseen jonkun kanssa, voi hän alkaa tulkita keskustelutoverin ilmeitä, eleitä, katsekontaktia ja puheen sisältöä omien (negatiivisten) ennakko-olettamustensa perusteella ja monesti tarpeettoman henkilökohtaisesti. Toisen jatkuva huokailu ei välttämättä tarkoita tylsistymistä keskusteluun, vaan taustalla voi olla puhdas väsymys.
Totta on toki se, että toisista paistaa selvemmin läpi heidän suhtautumisensa muihin ja monesti he myös sanovat negatiivisenkin mielipiteensä ääneen. Jos kukaan ei kuitenkaan koskaan ole sanonut sinulle pahasti, ei silloin kannata asettaa päässään ennakkoasetelmaa: "en ole hänen mielestään kiinnostava". Niin kauan kun et saa henkilöltä selvää viestiä, ettei hän halua olla tekemisissä kanssasi, kannattaa hänelle mennä juttelemaan. Se, että yrittää jatkuvasti etsiä negatiivisia vihjeitä toisen käytöksestä, kuvastaa hyvin pessimistin luonnetta. Kannattaa siis yrittää kääntää ajattelutapa toisin päin: etsi positiivisia vihjeitä toisen käytöksestä vuorovaikutuksen aikana. Näitä ovat esimerkiksi:
1. Hymy ja nauraminen. Jos joku vaivautuu hymyilemään tai nauramaan keskustelun aikana, ei sitä useimmat tee vasten tahtoaan. Motiiveja voi tietysi olla monia, mutta pääsääntöisesti hymy on merkki toisen jonkinasteisesta kiinnostuksesta sinua kohtaan. Aidon hymyn tunnistaa varsinkin henkilö, joka on tottunut tulkitsemaan muiden eleitä ja ilmeitä.
2. Katsekontakti. Keskustelutoverin katse on suurimman osan ajasta kohdistettuna sinuun, eikä haahuile ympäristössä - näin siis, jos keskustelette kasvokkain. Toinen osapuoli saattaa toisaalta olla mahdottoman ihastunut sinuun, eikä siksi uskalla luoda katsekontaktia. Myös keskustelijoiden hyvä/huono itsetunto vaikuttaa luotujen katseiden määrään.
3. Kysymysten esittäminen. Jos henkilö esittää sinulle kysymyksiä, on se melko selvä merkki hänen kiinnostuksestaan sinua kohtaan - hän haluaa oppia tuntemaan sinut. Jos ihmistä ei kiinnosta, hän pyrkii todennäköisesti lopettamaan keskustelun mahdollisimman pian.
4. Pitkät vastaukset. Henkilö ei vastaa kahdella sanalla vaan useammalla lauseella. Hän saattaa jopa hypätä aiheesta toiseen vain maksimoidakseen aikansa sinun seurassasi.
5. Keskustelun jatkuminen hiljaisista hetkistä huolimatta. Jos henkilö haluaa keskustella kanssasi, hän yrittää varmasti jatkaa sitä, vaikka hiljaisia hetkiä tulisi useitakin. Jos hän ei halua jatkaa, pyrkii hän tavalla tai toisella pois tilanteesta.
6. Hakeutuminen seuraasi uudestaan. Jos aikaisemmat keskustelutuokiot kanssasi ovat henkilön mielestä olleet mieluisia, hän tulee töissä tai koulussa juttelemaan kanssasi uudestaan. Hän tulee istumaan läheisyyteesi ja alkaa puhua jostain oleellisesta tai tekee väkisin tikusta asiaa, kuten säästä.
Älä siis tuomitse uusia ihmisiä välittömästi aikaisempien (huonojen) kokemusten perusteella, vaan anna sinua lähestyvälle mahdollisuus tutustua sinuun. Jos et ole moneen vuoteen saanut uusia ystäviä, se ei estä suhtautumasta seuraavaan tapaamaasi ihmiseen uudella tavalla. Yritä tästä lähtien olla vuorovaikutuksessa avoimin mielin ja etsiä vihjeitä toisen pienestäkin kiinnostuksesta sinua kohtaan. Jos olet vastavuoroisesti kiinnostunut jostakusta, muista myös itse lähettää positiivisia vihjeitä. Erityisesti pidättyväisten ja "näkymättömien" kannattaa tietoisesti kiinnittää huomiota lähettämiinsä viesteihin.
Kun ihminen ei saa muilta minkäänlaista palautetta, on hänen vaikea rakentaa tervettä minäkäsitystä itsestään. Tällöin käsitykseen itsestä vaikuttavat ainoastaan omat ajatukset, jotka eivät yksinäisillä ihmisillä aina ole kaikkein positiivisimpia. Kun henkilö vihdoin pääsee sosiaaliseen vuorovaikutukseen jonkun kanssa, voi hän alkaa tulkita keskustelutoverin ilmeitä, eleitä, katsekontaktia ja puheen sisältöä omien (negatiivisten) ennakko-olettamustensa perusteella ja monesti tarpeettoman henkilökohtaisesti. Toisen jatkuva huokailu ei välttämättä tarkoita tylsistymistä keskusteluun, vaan taustalla voi olla puhdas väsymys.
Totta on toki se, että toisista paistaa selvemmin läpi heidän suhtautumisensa muihin ja monesti he myös sanovat negatiivisenkin mielipiteensä ääneen. Jos kukaan ei kuitenkaan koskaan ole sanonut sinulle pahasti, ei silloin kannata asettaa päässään ennakkoasetelmaa: "en ole hänen mielestään kiinnostava". Niin kauan kun et saa henkilöltä selvää viestiä, ettei hän halua olla tekemisissä kanssasi, kannattaa hänelle mennä juttelemaan. Se, että yrittää jatkuvasti etsiä negatiivisia vihjeitä toisen käytöksestä, kuvastaa hyvin pessimistin luonnetta. Kannattaa siis yrittää kääntää ajattelutapa toisin päin: etsi positiivisia vihjeitä toisen käytöksestä vuorovaikutuksen aikana. Näitä ovat esimerkiksi:
1. Hymy ja nauraminen. Jos joku vaivautuu hymyilemään tai nauramaan keskustelun aikana, ei sitä useimmat tee vasten tahtoaan. Motiiveja voi tietysi olla monia, mutta pääsääntöisesti hymy on merkki toisen jonkinasteisesta kiinnostuksesta sinua kohtaan. Aidon hymyn tunnistaa varsinkin henkilö, joka on tottunut tulkitsemaan muiden eleitä ja ilmeitä.
2. Katsekontakti. Keskustelutoverin katse on suurimman osan ajasta kohdistettuna sinuun, eikä haahuile ympäristössä - näin siis, jos keskustelette kasvokkain. Toinen osapuoli saattaa toisaalta olla mahdottoman ihastunut sinuun, eikä siksi uskalla luoda katsekontaktia. Myös keskustelijoiden hyvä/huono itsetunto vaikuttaa luotujen katseiden määrään.
3. Kysymysten esittäminen. Jos henkilö esittää sinulle kysymyksiä, on se melko selvä merkki hänen kiinnostuksestaan sinua kohtaan - hän haluaa oppia tuntemaan sinut. Jos ihmistä ei kiinnosta, hän pyrkii todennäköisesti lopettamaan keskustelun mahdollisimman pian.
4. Pitkät vastaukset. Henkilö ei vastaa kahdella sanalla vaan useammalla lauseella. Hän saattaa jopa hypätä aiheesta toiseen vain maksimoidakseen aikansa sinun seurassasi.
5. Keskustelun jatkuminen hiljaisista hetkistä huolimatta. Jos henkilö haluaa keskustella kanssasi, hän yrittää varmasti jatkaa sitä, vaikka hiljaisia hetkiä tulisi useitakin. Jos hän ei halua jatkaa, pyrkii hän tavalla tai toisella pois tilanteesta.
6. Hakeutuminen seuraasi uudestaan. Jos aikaisemmat keskustelutuokiot kanssasi ovat henkilön mielestä olleet mieluisia, hän tulee töissä tai koulussa juttelemaan kanssasi uudestaan. Hän tulee istumaan läheisyyteesi ja alkaa puhua jostain oleellisesta tai tekee väkisin tikusta asiaa, kuten säästä.
Älä siis tuomitse uusia ihmisiä välittömästi aikaisempien (huonojen) kokemusten perusteella, vaan anna sinua lähestyvälle mahdollisuus tutustua sinuun. Jos et ole moneen vuoteen saanut uusia ystäviä, se ei estä suhtautumasta seuraavaan tapaamaasi ihmiseen uudella tavalla. Yritä tästä lähtien olla vuorovaikutuksessa avoimin mielin ja etsiä vihjeitä toisen pienestäkin kiinnostuksesta sinua kohtaan. Jos olet vastavuoroisesti kiinnostunut jostakusta, muista myös itse lähettää positiivisia vihjeitä. Erityisesti pidättyväisten ja "näkymättömien" kannattaa tietoisesti kiinnittää huomiota lähettämiinsä viesteihin.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Nat King Cole: Smile
Kuuntele tästä
Smile though your heart is aching
Smile even though it's breaking
When there are clouds in the sky, you'll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You'll see the sun come shining through for you
Light up your face with gladness
Hide every trace of sadness
Although a tear may be ever so near
That's the time you must keep on trying
Smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worthwhile
If you just smile
That's the time you must keep on trying
Smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worthwhile
If you just smile
Lähde: http://www.lyricsfreak.com/n/nat+king+cole/smile_20098087.html
Smile though your heart is aching
Smile even though it's breaking
When there are clouds in the sky, you'll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You'll see the sun come shining through for you
Light up your face with gladness
Hide every trace of sadness
Although a tear may be ever so near
That's the time you must keep on trying
Smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worthwhile
If you just smile
That's the time you must keep on trying
Smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worthwhile
If you just smile
Lähde: http://www.lyricsfreak.com/n/nat+king+cole/smile_20098087.html
Liika ajattelu
Joskus samat ajatukset saattavat pyöriä päässä turhan usein yhden päivän aikana. Sitä ajattelee, että jos stressaa asioita riittävän paljon etukäteen, on hyvin valmistautunut tulevaan. Asia ei kuitenkaan monesti ole näin. Riittävä valmistautuminen esitelmän pitoon, työpäivään, kaupassa käyntiin tms. on sopivassa määrin järkevää, mutta liiallisuuksiin mennessä se ei sitä ole. Liika ajattelu saattaa loppupeleissä jopa heikentää suorituskykyä tulevassa tehtävässä.
Joillekin stressaamisesta tulee normaali olotila. Jos ei stressaa koko ajan jostakin, tulee huono omatunto. Tämä on todennäköisesti tyyppillisintä ihmisille, joilla on perfektionistin vikaa. Päivän aikana tulisi myös pystyä rentoutumaan - niin vaikealta kuin se suorittajaihmisille saattaakin kuulostaa. On ihan okei antaa aivoille työurakan jälkeen aikaa elpyä. Ihmiset, jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi voivat kokea ajan antamisen itselle melkein jopa syntiseksi: "en minä ansaitse aikaa itselleni".
Olen tässä jutussa puhunut lähinnä omien kokemusteni pohjalta, mutta varmasti moni voi samaistua näihin ajatuksiin. Säännöllinen rentoutuminen on erittäin tärkeää ja todennäköisesti vain harvat pystyvät siihen täydellisesti koko elämänsä ajan. Jos tietoista rentoutumista ei ole aikaisemmin harrastanut, kannattaa sitä sitkeästi alkaa opetella oman elämänlaadun parantamiseksi. Seuraavassa hyväksi kokeamiani keinoja:
1. Hanki liikuntaharrastus. Tämä oli se, mitä henkilökohtaisesti tein tänä syksynä. Aloitin itse asiassa kolme eri liikuntamuotoa enemmän ja vähemmän säännöllisesti. En ole pahemmin aikaisemmin harrastanut liikuntaa, mutta nyt päätin aloittaa hölkkäämisen, aikuisbaletin ja zumban. Kaikki ovat kunnon kohottamisen ohella erinomaisia rentoutumiskeinoja, kuten varmasti jokaikinen liikuntalaji. Löydä oma lajisi ja keskittyessäsi sen suorittamiseen voit unohtaa muun maailmaan hetkeksi.
2. Tee jotain mikä sinua oikeasti kiinnostaa. Minä perustin tämän blogin. Eilinen päivä meni kokonaan flow-tilassa, eikä tullut mieleenkään ajatella tai stressata mitään muuta. Joillekin flow-tila (keskittyminen johonkin asiaan niin, että aika kuluu kuin siivillä) tulee musiikki-instrumenttien soitosta, joillekin tietokonepelien pelaamisesta. Tee välillä oikeasti juuri sitä, mitä haluat.
3. Pidä yllä sosiaalisia suhteita. Joskus on itsetunto esimerkiksi masennuksen takia niin alhaalla, ettei voi ajatellakaan ajan viettämistä muiden ihmisten kanssa. Joskus vain paranoidisesti ajattelee, ettei kukaan oikeasti halua tutustua minuun saatika viettää aikaa kanssani. Tämänkaltaiset ajatukset voivat tuntua niin todelta, että suorastaan lamaantuu toivottomuudesta. Ainoa keinoa tilanteen laukaisemiseksi on ensinnäkin ymmärtää, että olemme kaikki ihmisiä ja kukaan ei ihmisyydessä ole toista alempiarvoisempi. Kun menee sosiaalisiin tilanteisiin avoimin mielen ja osoittaa kiinnostusta muita kohtaan, voi yllättyä kuinka helposti saa vastakaikua. Kun on ihmisten kanssa tekemisissä, jää huomattavasti vähemmän aikaa omien ajatusten liialliseen pyörittelemiseen.
4. Puhu asioista. Jos olet hiljainen tai muuten estynyt persoona, voi puhuminen luotettavillekin henkilöille tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Jos kärsit masennuksesta, koulukiusaamisesta tai ahdistuneisuudesta, on tärkeää saada puhua kyseisistä asioista jonkun kanssa. Pelkkä se, että saa sanottua omat tunteet ääneen, voi helpottaa oloa asettamalla asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Toisinaan asioita tulee liiaksi suurenneltua päässä ja ääneen sanottuna ihmetteleekin, että oliko asia oikeasti niin vakava. Toisen ihmisen mielipiteen kuuleminen ja henkinen tuki ovat erittäin tärkeitä vaikeiden asioiden kanssa kamppailtaessa. Niiden kanssa ei kukaan saisi olla yksin. Kun puhuu toiselle, saattaa jopa alkaa ymmärtää itseään paremmin. Kun ongelmia käsittelee puhumalla, niitä todennäköisesti ajatteleekin tulevaisuudessa vähemmän.
5. Tee jotain stressaavien asioiden eteen. Jos sinulla on essee kirjoittamatta ja tämä stressaa sinua, ei välttämättä kannata jättää kirjoitusprosessia kolmen viikon päähän, jolloin deadline on. Jotkut toki toimivat parhaiten paineen alaisena, mutta jos asia todella jää vaivaamaan, niin miksi et tarttuisi tuumasta toimeen? Jos ongelmanasi on nimenomaan tehtävien aloittamisen vaikeus, kannattaa tehtävän teko aloittaa heti aamusta, eikä venyttää sitä pitkälle iltapäivään. Ihmiset on usein tehokkaimmillaan aamupäivästä ja loppupäivän voikin sitten nauttia saavutuksestaan. Aloittaminen on joskus vaikeaa, mutta kun kerran pääsee vauhtiin, niin voi huomata saavansa yllättävänkin paljon aikaiseksi.
Joillekin stressaamisesta tulee normaali olotila. Jos ei stressaa koko ajan jostakin, tulee huono omatunto. Tämä on todennäköisesti tyyppillisintä ihmisille, joilla on perfektionistin vikaa. Päivän aikana tulisi myös pystyä rentoutumaan - niin vaikealta kuin se suorittajaihmisille saattaakin kuulostaa. On ihan okei antaa aivoille työurakan jälkeen aikaa elpyä. Ihmiset, jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi voivat kokea ajan antamisen itselle melkein jopa syntiseksi: "en minä ansaitse aikaa itselleni".
Olen tässä jutussa puhunut lähinnä omien kokemusteni pohjalta, mutta varmasti moni voi samaistua näihin ajatuksiin. Säännöllinen rentoutuminen on erittäin tärkeää ja todennäköisesti vain harvat pystyvät siihen täydellisesti koko elämänsä ajan. Jos tietoista rentoutumista ei ole aikaisemmin harrastanut, kannattaa sitä sitkeästi alkaa opetella oman elämänlaadun parantamiseksi. Seuraavassa hyväksi kokeamiani keinoja:
1. Hanki liikuntaharrastus. Tämä oli se, mitä henkilökohtaisesti tein tänä syksynä. Aloitin itse asiassa kolme eri liikuntamuotoa enemmän ja vähemmän säännöllisesti. En ole pahemmin aikaisemmin harrastanut liikuntaa, mutta nyt päätin aloittaa hölkkäämisen, aikuisbaletin ja zumban. Kaikki ovat kunnon kohottamisen ohella erinomaisia rentoutumiskeinoja, kuten varmasti jokaikinen liikuntalaji. Löydä oma lajisi ja keskittyessäsi sen suorittamiseen voit unohtaa muun maailmaan hetkeksi.
2. Tee jotain mikä sinua oikeasti kiinnostaa. Minä perustin tämän blogin. Eilinen päivä meni kokonaan flow-tilassa, eikä tullut mieleenkään ajatella tai stressata mitään muuta. Joillekin flow-tila (keskittyminen johonkin asiaan niin, että aika kuluu kuin siivillä) tulee musiikki-instrumenttien soitosta, joillekin tietokonepelien pelaamisesta. Tee välillä oikeasti juuri sitä, mitä haluat.
3. Pidä yllä sosiaalisia suhteita. Joskus on itsetunto esimerkiksi masennuksen takia niin alhaalla, ettei voi ajatellakaan ajan viettämistä muiden ihmisten kanssa. Joskus vain paranoidisesti ajattelee, ettei kukaan oikeasti halua tutustua minuun saatika viettää aikaa kanssani. Tämänkaltaiset ajatukset voivat tuntua niin todelta, että suorastaan lamaantuu toivottomuudesta. Ainoa keinoa tilanteen laukaisemiseksi on ensinnäkin ymmärtää, että olemme kaikki ihmisiä ja kukaan ei ihmisyydessä ole toista alempiarvoisempi. Kun menee sosiaalisiin tilanteisiin avoimin mielen ja osoittaa kiinnostusta muita kohtaan, voi yllättyä kuinka helposti saa vastakaikua. Kun on ihmisten kanssa tekemisissä, jää huomattavasti vähemmän aikaa omien ajatusten liialliseen pyörittelemiseen.
4. Puhu asioista. Jos olet hiljainen tai muuten estynyt persoona, voi puhuminen luotettavillekin henkilöille tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Jos kärsit masennuksesta, koulukiusaamisesta tai ahdistuneisuudesta, on tärkeää saada puhua kyseisistä asioista jonkun kanssa. Pelkkä se, että saa sanottua omat tunteet ääneen, voi helpottaa oloa asettamalla asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Toisinaan asioita tulee liiaksi suurenneltua päässä ja ääneen sanottuna ihmetteleekin, että oliko asia oikeasti niin vakava. Toisen ihmisen mielipiteen kuuleminen ja henkinen tuki ovat erittäin tärkeitä vaikeiden asioiden kanssa kamppailtaessa. Niiden kanssa ei kukaan saisi olla yksin. Kun puhuu toiselle, saattaa jopa alkaa ymmärtää itseään paremmin. Kun ongelmia käsittelee puhumalla, niitä todennäköisesti ajatteleekin tulevaisuudessa vähemmän.
5. Tee jotain stressaavien asioiden eteen. Jos sinulla on essee kirjoittamatta ja tämä stressaa sinua, ei välttämättä kannata jättää kirjoitusprosessia kolmen viikon päähän, jolloin deadline on. Jotkut toki toimivat parhaiten paineen alaisena, mutta jos asia todella jää vaivaamaan, niin miksi et tarttuisi tuumasta toimeen? Jos ongelmanasi on nimenomaan tehtävien aloittamisen vaikeus, kannattaa tehtävän teko aloittaa heti aamusta, eikä venyttää sitä pitkälle iltapäivään. Ihmiset on usein tehokkaimmillaan aamupäivästä ja loppupäivän voikin sitten nauttia saavutuksestaan. Aloittaminen on joskus vaikeaa, mutta kun kerran pääsee vauhtiin, niin voi huomata saavansa yllättävänkin paljon aikaiseksi.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
TV-vinkki
Ykkösdokumentti: ADHD, äidiltä pojalle?
Sunnuntai 5.9. klo 21.10 - 22.10
TV1
Ohjelmakuvaus: "Kail ja Daniel ovat nuoria aikuisia, heillä kummallakin on ADHD, mutta he ovat päättäneet menestyä: Daniel aloittaa lukion ja Kail pyrkii yliopistoon. Samaan aikaan Kailin äiti alkaa epäillä omaa persoonallisuuttaan." (Lähde: http://www.telvis.fi).
Ohjelman voi katsoa jälkikäteen Yle Areenasta.
Kysy Lindalta
Oletko koulukiusattu tai masentunut? Onko sinulla itsetunto-, ihmissuhde- tai elämänhallintaongelmia? Kysy minulta mieltäsi askarruttava kysymys ja pyrin vastaamaan parhaani mukaan. Sekä kysymys että vastaus julkaistaan muiden nähtäväksi E.V.E.K.-blogissa. Näin voit samalla auttaa muita samojen ongelmien kanssa painivia.
Lähetä kysymyksesi osoitteeseen evekblogi(at)gmail.com
Lähetä kysymyksesi osoitteeseen evekblogi(at)gmail.com
VertaisChat
Kokoontumisajat:
masentuneet: tiistaisin klo 18
koulukiusatut: torstaisin klo 18
tutustu uusiin ihmisiin: sunnuntaisin klo 18
KIRJAUDU SISÄÄN
(kirjoita ruutuun käyttäjänimi, minkä jälkeen klikkaa "Connect")
masentuneet: tiistaisin klo 18
koulukiusatut: torstaisin klo 18
tutustu uusiin ihmisiin: sunnuntaisin klo 18
KIRJAUDU SISÄÄN
(kirjoita ruutuun käyttäjänimi, minkä jälkeen klikkaa "Connect")
Esittely
Hei kaikille! Nimeni on Linda ja olen parikymppinen joulukuussa valmistuva mielenterveystyöhön suuntautuva sairaanhoitajaopiskelija. Erityisesti lasten ja nuorten psykiatria on lähellä sydäntäni, mikä on osaltaan vaikuttanut ajatukseeni perustaa E.V.E.K.-blogi.
Blogi käsittelee muun muassa koulukiusaamista, masennusta, ahdistuneisuutta, itsetunto-ongelmia, ihmissuhteita, elämänhallintaa ja itsensä kehittämistä. Tavoitteenani on tarjota lukijoille tietoa ja vinkkejä edellä mainittuihin aihealueisiin liittyen. Lukijoilla on lisäksi mahdollisuus kysyä minulta kysymyksiä, jotka julkaistaan vastauksineen blogissa. Kaikkien vapaassa käytössä on VertaisChat, jossa järjestetään myös tarkempia tapaamisaikoja erilaisille kohderyhmille, kuten masentuneille ja koulukiusatuille.
Toivon sydämestäni, että blogini voisi tarjota mahdollisimman monelle nuorelle eväitä itsensä ja muiden ymmärtämiseen ja sitä kautta erilaisten ongelmien ylitsepääsemiseen. Voimia!
E.V.E.K.,
Linda
email: evekblogi(at)gmail.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)