Perfektionismi

Masennukseen on useita syitä. Yhtenä syynä voi olla liiallinen täydellisyyden tavoittelu. Melko yksinkertainen fakta on, että kun ihminen asettaa itselleen liian korkeat tavoitteet, on niitä mahdoton joka ikinen kerta saavuttaa. Vasta päästyäsi tavoitteeseesi, voit hyväksyä itsesi. Tavoitteen saavuttamisesta usein seuraa se, että nostat ennakko-odotuksiasi jatkossa vielä lisää.

Jos et kykene saavuttamaan tavoitettasi, petyt itseesi. Kun tämä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, masennut. Sinusta tuntuu, ettet koskaan ole tarpeeksi hyvä missään. Kuvittelet, että sinun tulisi olla täydellisyyden perikuva, jotta ihmiset voisivat hyväksyä sinut. Asia on kuitenkin niin, että muut eivät voi hyväksyä sinua ennen kuin olet hyväksynyt itsesi. Tämä ei tule koskaan tapahtumaan, jos joudut jatkuvasti pettymään itseesi.

Mikä on perfektionistisen ajattelutavan perimmäisenä syynä? Luin eräältä nettisivulta mielenkiintoisia pointteja, joita seuraavassa vapaasti suomennettuna:

1. Olet oppinut elämässäsi, että muut arvostavat sinua ainoastaan tekojesi vuoksi.

2. Itseluottamuksesi on perustunut ulkoisiin standardeihin, mikä on saanut sinut herkäksi ulkoiselle kritiikille.

3. Olet päättänyt, että perfektionismi on ainoa puolustuskeinosi ulkoista kritiikkiä vastaan.

Lähde: http://www.selfesteemawareness.com/reasons-for-perfectionism.htm


Seuraavassa muutamia keinoja, joilla olen yrittänyt päästä perfektionismista eroon:

1. Keskity hyviin asioihin elämässäsi ja ole ylpeä saavutuksistasi. Kliseiseltä kuulostaa, mutta perfektionistille kyseisellä tavalla ajatteleminen voi olla erittäin haasteellista. Perfektionistina koko ajan "pitäisi" tehdä jotain. Mihinkään saavutukseen ei osaa olla kuin hetken tyytyväinen. Kun kaikki ongelmat on ratkaistu, pitää niitä jostain keksiä lisää ja yrittää tehdä niille jotain. Jos sinulla on ollut tapana sivuuttaa onnistumisesi, yritä ottaa tavaksi nauttia niistä - ja muista ottaa kiitokset vastaan!

2. Ole kiinnostunut ympäristöstäsi ja muista ihmisistä. Perfektionistina olen huomannut olevani erittäin itsekeskeisesti suuntautunut. En osaa keskittyä ympäristööni tai muihin ihmisiin, kun mietin jatkuvasti vain itseäni ja mitä taas "pitäisi" tehdä. Se, että oppii välillä unohtamaan pään sisällä käyvän analysoinnin ja keskittymään esimerkiksi läheisiin ihmisiin, on erittäin terveellistä. Saatat jopa huomata, että oikeasti nautit ihmisten seurasta ilman, että mietit omaa epätäydellisyyttäsi. Ethän odota ystäviltäsikään täydellisyyttä?

3. Itseironia. Tämä sujuu minulta ehkä liiankin hyvin. Vitsailen ihmisille järjettömistä ajatuskuvioistani ja ominaisuuksistani. Itseironia kertoo reflektointikyvystäsi - siitä, että tunnistat ongelmasi. Kun pystyt nauramaan ääneen taipumuksellesi perfektionismiin, voit jopa alkaa saamaan rohkaisevaa kommenttia ja tukea muilta ihmisiltä. Vaarana on kuitenkin, että itseironia lipsahtaa säälin kerjäämiseen. En rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa itse oikeasti harrastan.

4. Meditaatio. Olen kokeillut meditaatiota vasta yhden kerran, mutta sen idea kuulostaa juuri sopivalta perfektionistille, jonka päässä pyörii jatkuvasti "pitäisi"-ajatuksia. En siis ole meditaation asiantuntija, mutta tässä jonkinlaista ohjeistusta: istu selkä suorassa joko lattialla jalat ristissä tai tuolissa hiljaisessa paikassa ja keskity yhteen asiaan (piste seinässä tai yksi sana, jota toistat mielessäsi) muutaman minuutin ajan. Harjoituksen tarkoituksena on tyhjentää mieli turhista ajatuksista ja parantaa keskittymiskykyä. Myös makaaminen sängyssä silmät kiinni ja keskittyminen rauhoittaviin luonnon ääniin voi auttaa katkaisemaan perfektionistin ajatuskulun.